Uudemmat julkaisut

Panu Jaskari: Välituntivalvoja

maanantai, 11. huhtikuuta 2016 Kirjoitti Torni
 
Jaa tämä juttu!
 

Välituntivalvoja on vastuussa tapahtumista, joita ei pysty hallitsemaan.

Välituntivalvoja on kertomus ihmissuhteista ja niiden asettamista vaatimuksista, teoista, joiden vaikutukset jäävät usein tekijän tietämättömiin. Se on myötätuntoinen, mutta moralisoimaton romaani pienestä ja jokapäiväisestä väkivallasta, johon avuttomuuden tunne monesti johtaa. Kohtalokkaiden käänteiden lomaan mahtuu silti inhimillistä huumoria ja toivoakin.

Juho yrittää pärjätä hankalan erityisluokan opettajana. Nuoren ja kokemattoman opettajan ihanteet ja käsitykset työstä puristuvat synkäksi päivästä toiseen sinnittelyksi. Eräänä lauantai-iltana Juho tapaa kiinnostavan omalaatuisen Minnan, mutta heidän suhteensa perustuu alusta asti oikaisemattomaan väärinkäsitykseen, melkein valheeseen.

Taideopiskelija Minna tutkii karkuun pyrkiviä tunteitaan sarjakuvia piirtämällä. Hän luulee jo päässeensä yli kelvottomasta parisuhteestaan ja aloittelee uutta Juhon kanssa. Kun mustasukkainen entinen ilmestyy takaisin, Minna päättää hankkiutua hänestä eroon pysyvästi.

Juhon oppilas Pyry haluaa perhekodista takaisin äitinsä luokse, mutta äidin uusi arvaamaton miesystävä uhkaa pilata suunnitelmat, eikä Pyryllä ole keinoja muuttaa tapahtumien kulkua. Koulussakin luokan arki heittelehtii välikohtauksesta toiseen.

Kolmen päähenkilön tarinoiden kietoutuessa yhteen, kukaan heistä ei selviä aivan puhtain paperein. Välituntivalvoja on romaani koulusta, mutta myös tarkkanäköinen kuvaus ensimmäisen polven helsinkiläisten nuorten aikuisten elämästä vaihtoehtojen täyttämässä kaupungissa. Tarina kulkee menestyjien tupaantuliaisista työpaikan pikkujouluihin ja Kallion kierroksen kautta lähiöön, peruskoulun ja yhteiskunnan harmaalle reunalle.

ISBN: 9789515794987
ISBN: 978-951-579-498-7
Koko ja laajuus: A5, (nid.), 400 s.
Julkaisuajankohta 2/2016

Välituntivalvoja on vastuussa tapahtumista, joita ei pysty hallitsemaan.

Välituntivalvoja on kertomus ihmissuhteista ja niiden asettamista vaatimuksista, teoista, joiden vaikutukset jäävät usein tekijän tietämättömiin. Se on myötätuntoinen, mutta moralisoimaton romaani pienestä ja jokapäiväisestä väkivallasta, johon avuttomuuden tunne monesti johtaa. Kohtalokkaiden käänteiden lomaan mahtuu silti inhimillistä huumoria ja toivoakin.

Juho yrittää pärjätä hankalan erityisluokan opettajana. Nuoren ja kokemattoman opettajan ihanteet ja käsitykset työstä puristuvat synkäksi päivästä toiseen sinnittelyksi. Eräänä lauantai-iltana Juho tapaa kiinnostavan omalaatuisen Minnan, mutta heidän suhteensa perustuu alusta asti oikaisemattomaan väärinkäsitykseen, melkein valheeseen.


Lue lisää

SILJA SUSI: ROUTAMIELI

keskiviikko, 30. maaliskuuta 2016 Kirjoitti Torni
 
Jaa tämä juttu!
 

LISÄINFO Ruskajuhla toivotti kylmän talven tervetulleeksi ja pitkien öiden ajan alkavaksi. Se oli aina ollut lempijuhliani, sillä klaanimme juhlatalo täyttyi riehakkaalla naurulla. Ruskajuhlassa haluttiin karkottaa pimeyden tuomaa apeutta tanssilla ja laululla. Istuin suuressa juhlasalissa, jonka seinillä loimusivat soihdut. Ympärilläni oleva elämä sai tuntemaan, että elin itsekin voimakkaammin kuin muulloin. Ruskajuhlan tarkoitus oli muistuttaa ihmisille, minkälaista taistelua elämä oli. Haluamansa eteen täytyi tehdä töitä. Vastustajamme taistelussa oli kylmyys, joka kohta tunkeutui luihin ja ytimiin päivän lyhetessä. Juhliminen muistutti, ettei talvi ollut vielä voittanut.

 

 

ISBN: 978-951-579-479-6
Koko ja laajuus: A5, (nid.), 376 s.
Hinta/EUR: 29,70 (sis. ALV:n)
Julkaisuajankohta 2014

Kirjastoluokka: 84.2 NUO/ 84.2 AIK

Kättäni kirveli ja kuumotti puukon terän jäljiltä. Nyrkkiin puristetusta kädestäni valui verta rannettani pitkin. Olin viiltänyt verivalan kämmeneeni samalla puukolla, jolla valan oli vannonut kauan kuolleena maannut nainen. Uskollisuuteni soturiklaanille ja vannomalleni valalle jatkuisi suurin piirtein yhtä kauan kuin hänenkin. Verivalan sanat hakkasivat mielessäni samaa tahtia kuin nopeaksi käynyt sykkeeni. Mielessäni pyörivät vain vanhojen jumalten nimet.

Routamieli elää Pohjolassa, jossa asutaan luonnon ehdoilla ja soturiklaani valvoo rauhaa. Hän unelmoi paikasta soturiklaanin riveissä ja tulevaisuudesta rakkaansa, Ranan, rinnalla. Unelmat murenevat, kun Routamieli saa jumalilta tehtävän. Hänen on lähdettävä kauas tuntureiden taakse kuullakseen jumalten äänen.

Turussa asuvan Silja Suden esikoisromaani Routamieli on aikuisellekin lukijalle sopivaa fantasiaa. Se yhdistelee tuoreella tavalla suomalaista ja kalevalaista traditiota sekä fantasiaperinnettä.

(toimitusinfo: kirjan vahvuus ylittää pakkauksen kanssa 30 mm, noudettava postista)

ISBN: 978-951-579-479-6
Koko ja laajuus: A5, (nid.), 376 s.
Julkaisuajankohta 2014
Kustantaja: Torni kustantamo

Kirjastoluokka: 84.2 NUO/ 84.2 AIK

 


Lue lisää

ELLA LAURIKKALA: PITKÄKATU

maanantai, 17. marraskuuta 2014 Kirjoitti Torni
 
Jaa tämä juttu!
 

Ella Laurikkalan romaanisarja saa jatkoa, kun Pitkäkatu ilmestyy jouluksi 2013. Pitkäkatu jatkaa samalla vetävällä, totuudentuntuisella, elämänmakuisella kerronnalla kuin sarjan aiemmatkin kirjat. Vaikka kirjan tarina on jatkoa aiemmin julkaistuille Rajalat- ja Rullakatu-teoksille, Pitkäkatu on itsenäinen romaani.

Romaanisarjan kolmannessa osassa Marja ja Matti lapsineen muuttavat Rullakadulta Pitkäkadulle. Keijo ei vieläkään anna periksi, hän on asunut vuosia Virossa, palannut Suomeen ja sotkeutuu entisen vaimonsa elämään entistäkin tiukemmin.
                           
- Olen tehnyt kaikkeni karistaakseni hänet. Se taponyritys oli äärimmäinen teko, mutta sekin oli tehoton. Mies ponnahtaa esiin aina kuin vieteriukko, Marja tuskailee.
                           
Keijo myöntää, että Marjasta on tullut hänelle pakkomielle, hän kutsuu tätä edelleen vaimokseen. Samaan hengenvetoon hän kerskuu muilla naisjutuillaan.
                           
- Näin kiillon naisen silmissä, minä tunnistan sen. Kohtaan niitä katseita yllättävissä paikoissa, viimeksi aamulla pankkitiskin takaa. Olen puoleensavetävä, osaan nauttia niistä katseista. Sekä  niistä hitaista ja nopeista riisuuntumisista, joihin katseet usein johtavat.

                           

  • ISBN: 978-951-579-473-4
  • Koko ja laajuus: A5, (sid.), 208 s.
  • Hinta: 32,00 (sis. ALV:n)
  • Julkaisuajankohta 12/2013
  • Kirjastoluokka: 84.2. AIK

Tornin ja Ella Laurikkalan yhteistyö on tuottanut reilussa vuodessa aikuisille lukijoille tarkoitetun romaanisarjan, joka vakavista teemoistaan huolimatta viihdyttää ja pitää otteessaan.

"Valtavirrasta poikkeavaa proosaa" (Helsingin Sanomat 15.4.13)

Olen viiden lapsen isä.
     Ensimmäinen lapsi oli vahinko, kuten kai kaikilla 18-vuotiailla. Mentiin naimisiin ja toinen lapsi tehtiin tarkoituksella pari vuotta myöhemmin, se oli tapana.
     Poika on täyttänyt jo kolmekymmentä, asuu naisen kanssa mutta ei ole vielä isä. Toinen lapsi on tyttö, ketunkasvoinen kuten äitinsäkin. Sairaanhoitaja, joka vaihtoi kotimaansa Punaisen Ristin pakolaisleireihin.
     Erosin lasteni äidistä melko varhain, en koskaan kiintynyt näihin lapsiin kuten seuraaviin, rakkauslapsiini. Heidän äidistään Marjasta tiesin ensi silmäyksellä, että hän oli elämäni nainen. Rakkauteni oli väkevää, mutta hän rakasti minua vielä väkevämmin.
     Avioliittomme kesti kymmenen vuotta. Se oli pääosin onnellista aikaa, mutta omat ongelmansa siinäkin syntyi. Säyseä vaimoni tulistui ajoittain, muutti pari kertaa kotoakin, mutta tuli lauhkeana takaisin.
     Raivoisimman tekonsa hän teki lyödessään minua keittiöveitsellä. Selvisin vammoistani, mutta vaimoni istui taponyrityksestä kolme vuotta Hämeenlinnan naisvankilassa. Hänelle taisi syntyä vakavammat vammat kuin minulle, tuskin hän on vieläkään päässyt syyllisyydestään.
     Lapsemme Anniina ja Antti syntyivät puhtaasta rakkaudesta. He ovat edelleen minulle läheisiä, he ovat samalla side rakkaaseen vaimooni, joka on nykyään toisen kanssa naimisissa.
     Möhlin itse onneni. Sekosin kauniista opiskelijatytöstä. Hän sanoi odottaneensa miestä, jolle halusi antaa neitsyytensä, ja se mies olin minä. Sain hänet raskaaksi ja Marjan mustasukkaisuudesta raivoksi.
     Onnea entisen neitsyen kanssa kesti vajaan vuoden. Tyttövauva kitisi ja äitinsä marisi. Lapsi on jo täyttänyt 14 vuotta, olen nähnyt hänet viimeksi puolivuotiaana.
     Olen sairas mies. Sydämeni oireilee, valuvika, sanovat lääkärit. Perkele. Olen vasta 56-vuotias. Olen aina saanut mitä olen tahtonut. Terveyttä en saa rahallakaan, enkä vaimoani Marjaa takaisin.
     Ehkä sittenkin. Poikani Antti soitti tänään.
     – Voitko iskä auttaa vähän? Mulla on ongelmia yhen naisen kanssa.
     Tuppasi naurattamaan. Poika on päässyt kokeilemaan ja joku narttu on heti ripustautunut kaulaan. Sellaisia me Rajalan miehet olemme. Namupaloja.
     Mutta totta kai, poikaa on autettava. Se askel pehmentäisi hänen äitiäänkin.


Lue lisää

HELI SUUTARINEN: MYRSKYLÄ

maanantai, 17. marraskuuta 2014 Kirjoitti Torni
 
Jaa tämä juttu!
 

Kahdeksantoistavuotias Eliana asuu eksentristen vanhempiensa luona Myrskylässä. Kesäloma on juuri alkanut, mutta Eliana ei näe syytä hymyyn. Hänellä on uusi auto (täysi romu), suloinen poikaystävä (josta hän haluaa päästä eroon) ja loistava bändi (joka on hajoamassa). Asiat kääntyvät vielä huonompaan suuntaan, kun hänen itsekeskeisen ystävänsä isoveli Joakim saapuu viettämään aikaa perheensä luona. Pian Eliana saa huomata, että todellisuuden rajat eivät kuljekaan siellä, missä hän on kuvitellut.

Myrsky-sarjan ensimmäisessä osassa Eliana saa ensikosketuksensa yliluonnolliseen, oppaanaan häiritsevän komea, mutta sitäkin ailahtelevaisempi Joakim.

 

  • ISBN: 978-951-579-474-1
  • Koko ja laajuus: A5, (sid.), 312 s.
  • Hinta: 32,00 (sis. ALV:n)
  • Julkaisuajankohta 12/2013
  • Kirjastoluokka: 84.2. NUO 

"Myrskylän oli tarkoitus olla ennen kaikkea rakkaustarina. Hyvin nopeasti kuitenkin huomasin, että Eliana vaati enemmän. Hän on itsepäinen, raivostuttava ja kertakaikkisen hurmaava. Elianan persoona kuljetti tarinaa omaan suuntaansa, eikä pysähtynyt kuuntelemaan minun mielipiteitäni. Niinpä Myrskylästä tuli ennen kaikkea Elianan tarina. Hyvä niin."

Siirsin katseeni mustuneesta rauniosta töröttävän hormin ohi, kohti tonttia reunustavaa metsää. Puiden varjojen lomasta erotin miehen hahmon. Sen herättämä selittämätön tunne valui selkääni pitkin kuin jääkylmä vesi.

Vaara.

Epävarmasti kohtasin hahmon mustat silmät, joiden tuijotus vangitsi minut liikkumattomaksi. Jokin miehen olemuksessa sai henkeni salpautumaan. Sydämeni rytmi kohosi kiivaan epätahtiseksi. Olisin halunnut huutaa, mutta ääni juuttui kurkkuuni.

Pysyimme kumpikin paikoillamme pihan vastakkaisilla puolilla. Vaihtoehdot poukkoilivat mielessäni, mutten saanut yhdestäkään niistä kunnollista otetta. Pelko puristi kurkkuani kuin näkymätön käsi. En tiennyt mitä tekisin. Tuijotin miehen kasvoja, niiden mustina kiiluvia silmiä. Minä en kuvitellut. Tämä oli todellista.


Lue lisää

Ella Laurikkala: Rajalat

maanantai, 28. lokakuuta 2013 Kirjoitti Torni
 
Jaa tämä juttu!
 

Rajalat on tarina onnellisesti alkavasta avioliitosta, Keijosta ja Marjasta. Se paikkaa myös aukot siitä, mitkä Ella Laurikkalan syksyllä 2012 julkaistu suosittu Rullakatu jätti.

Marja Kaivola on nuori ja menestyvä toimittaja, joka omistautuu työlleen. Nuoresta iästään huolimatta Marja on jo ehtinyt kokea puolisonsa kuoleman vain muutamaa kuukautta ennen hääpäiväänsä.

Surustaan toipuvana avopuolisonsa leskenä hän tapaa Keijon; komean nuoren miehen, joka tietää, miten nainen hurmataan. Keijo antaa turvan lisäksi intohimoisen rakkauden, joka syöksee Marjan rakkauden ja hurmion rajoille.

Marjasta tulee pian Rajala - Keijo Rajalan aviovaimo. Marja synnyttää toivotun lapsen, mutta hyvin pian sen jälkeen asiat alkavat muuttua.

"Sinä olet liian hyvä tyttö minun pojalleni", sanoo Keijon äiti ennen Marjan ja Keijon naimisiinmenoa. Pian lause alkaa iskostua myös Marjan tajuntaan.

Rajalat on tarina avioliitosta. Se on myös raastava tarina siitä, miksi hyvien seinien sisällä on niin paha olla.

 

  • ISBN: 978-951-579-465-9
  • Koko ja laajuus: A5, (sid.), 301 s.
  • Hinta: 32,00 (sis. ALV:n)
  • Julkaisuajankohta 04/2013

Nainen heräsi huutoonsa. Hänen kasvonsa pisaroivat, selkä oli hiestä märkä. Huoneessa oli pimeää, jossain katon rajassa häilyi olematon lamppu. Häneen koski, joka paikkaan sattui, rinta oli riekaleina. Kipu sumensi lopunkin valon, kun hän muisti. Muisti. Hän alkoi huutaa uudelleen, pelokkaasti, kuten kuoleva huutaa.

Ovessa oleva luukku avautui ja sen jälkeen koko ovi. Käytävästä tulvi ohutta valoa, joku tuli huoneeseen.

- Onko teillä joku hätä? Oletteko te sairas?

Nainen vapisi, kylmä ja kuuma vuorottelivat. Hän tarrautui sisään tulleen poliisin käteen, painoi kyntensä tämän kämmenselkään.  - Auttakaa minua, auttakaa!

Nuori poliisi oli hämillään. Tämä nainen ei ollut heidän vakioasiakkaitaan, ei itse asiassa olisi kuulunut koko poliisivankilaan. Hänet oli tuotu illalla, omin jaloin hän oli kävellyt sisään, outo katse silmissään, ikään kuin hän olisi ollut aineissa tai shokissa. Poliisipäällikkökin oli soittanut ja sanonut tulevansa aamulla käymään, joku tärkeä ihminen tämä oli. 

Illalla annetun nukahtamislääkkeen vaikutus oli ohi. Poliisi vilkaisi kelloaan, vähän yli neljä.

- Ottaisitteko te toisen lääkkeen niin saisitte nukutuksi? Minä olen yksin asemalla enkä voi olla täällä pitkään.

- Onko hän kuollut? Minä pyydän, soittakaa sairaalaan ja kysykää kuoliko hän.

Nainen pidätti hengitystään, hän pelkäsi kuulevansa oman tuomionsa. Poliisi irrotti naisen kouristuneet sormet omistaan. Sairaalasta oli soitettu jo pari tuntia sitten. Potilas oli leikattu, mutta hänen tilansa oli edelleen kriittinen.

Huuto alkoi uudelleen, se purkautui syvältä, kuin kaivosta. Nainen taivutti selkäänsä kaarelle, pudotti päänsä ja päästi korkean äänensä sellin kattoon. Betoniseinät toistivat epävireisen raastavan purkauksen.


Lue lisää
Vanhemmat julkaisut